Poliittinen katukuva?

Yksi seuraamistani katukuvaajista on chicagolainen Chuck Jines, itse asiassa Jinesin Youtube-tilin löytäminen viime vuonna, oli yksi syy miksi innostuin katukuvauksesta. Lueskelin Jinesin blogia, ja törmäsin tähän postaukseen, jossa hän mm. käy läpi kirjaa Streetwise: Masters of 60s Photography.

Jines ottaa vahvasti kantaa sen puolesta, että katukuvauksen pitää aina olla myös sosiaalista, kantaaottavaa ja poliittista. Muuten nykykatukuva on ”vain näppäilyä”. Katukuvauksen isänä pidetään ranskalaista Henri Cartier-Bressonia. Hän ja hänen ”decisive moment” ovat kokonaan oman artikkelinsa arvoisia. Mutta katukuvauksen syntyessä 1930-luvulla, ei sillä ollut poliittista tai kantaaottavaa merkitystä. 1960-luvulla katukuvaus(kin) muuttui kantaaottavaan suuntaan, pelkän näppäilyn sijaan, katu- ja valokuvaus siirtyi myös uuteen aikaan. Kannattaa lukea tuo Jinesin postaus ja katsoa siihen kuuluva video, jos asia kiinnostaa enemmän.

Tietenkin luettuani Jinesin blogin, ja kaiveltuani hieman nettiä, aloin pohtia omaa kuvaamistani. Tässä vaiheessa en voi syvällä rintaäänellä sanoa olevani kantaaottava kuvaaja. Olen näppäiljä, ja vielä ylpeä sellainen. Päämäärätön kadulla vaeltaminen ja eteen tulevien tilanteiden kuvaaminen tuo minulle riittävästi tyydytystä. Mutta jossain vaiheessa tämä alkaa varmasti tympiä, ja silloin on syytä keksiä jotain uutta.

Mitä kantaaottavaa sitten pieni (kuvaannollisesti) katukuvaaja voisi kuvata? Olisi varmasti mediaseksikästä lähteä viikoksi asunnottomien matkaan, ja ottaa järisyttäviä kuvia. Mutta miten lähestyä toisten ihmisten kurjuutta kantaaottavasti, pysyen kaukana sosiaalipornosta? Tämän problematiikan takia en mielelläni kuvaa tälläkään hetkellä esim. kerjäläisiä.

Poliitiselle katukuvaukselle olisi tietysti nyt loistava ajankohta. Valitettevasti vain ne eduskuntavaaleihin liittyvät kampanjateltat ja -tilaisuudet joiden liepeillä olen liikkunut, ovat olleet katukuvaajan mielestä umpitylsiä. Lisäksi kaiken maailman ehdokkaat ja lappusten jakajat häiritsevät kuvaajaa. Selvä puhe ”en ole kiinnostunut”, kun ei näitä otuksia lannista. Mutta valtakunnalliset vaalit olisivat loistava kuvausprojektin aihe.

Ehkä tyydyn vain näppäilemään, antaa ajan näyttää mihin suuntaan kuvaaminen kulkee. Ja minkälaisia projekteja tulen tulevaisuudessa kuvaamaan.

Lopuksi pahoittelen ettei maaliskuun galleria ole vielä valmis. Minulla on yhä kahdessa kamerassa kesken maaliskuussa aloitetut filmit, pyrin kuvaamaan ne loppuun mahdollisimman pian. Palataan siis maaliskuun katukuviin tulevaisuudessa.

Arkistot

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *