Kohtaaminen junassa

Sunnuntai-iltana lähes täydessä lähijunassa minua vastapäätä pujottelee istumaan vanhempi rouva. Rouvalla on yllään vihreä takki, kädessään keltainen käsilaukku ja hiuksissaan vaaleanpunainen hiuspanta. En kiinnitä rouvaan sen suurempaa huomiota ennen kuin hän avaa käsilaukkunsa. Määrätietoisesti hän asettaa ikkunan alapuolella olevalle pöydälle kupin, ja kaataa siihen höyryävän kuumaa vettä termospullosta. Seuraavana käsilaukusta löytyy teepussi, joka sukeltaa kuumaan veteen.

Teen hautumista odottaessa rouva kaivaa laukusta pussin jossa on pala pullaa. Siinä hälisevien ihmisten keskellä, junan kulkiessa jossain Oulunkylän ja Pukinmäen liepeillä rouva nauttii kaikessa rauhassa kupin kuumaa teetä ja pullapalan.

Katselen haltioituneena rouvan rauhallisia liikkeitä ja tekemisiä. Ja ajattelen kameraani jonka pakkasin huolella laukkuun kaupungilla kun valo alkoi hiipua kohti pimeää iltaa. Laukku on sylissäni ja laukun päällä ostoskassi. Kyljessäni kiinni istuva tyttö näppäilee kuulokkeet päässää puhelintaan. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta kaivaa kameraa esiin. En saa koskaan tietää mitä rouva olisi vastannut kohteliaaseen kysymykseeni kuvaamisesta.

Jos kaikilla tarinoilla on opetus, on kai tämän se, että kamera pitää olla aina esillä. Tai sitten se, että ei kannata välittää ympäristöstä, vaan tehdä juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu? Hyviä teehetkiä rouvalle vihreässä takissa!

Arkistot

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *