Kamerapohdintaa

Kävin tänään kuuntelemassa Peter Forsgårdin luennon uuden Olympus Pen-F-kameran Creative Dial -toiminnoista ja mustavalkoprofiileista. Kamera josta saa suoraan ulos käyttökelpoista jepg-kuvaa, ja jonka mustavalkoprofiileilla sekä -säädöillä pystyy jäljittelemään uskottavasti filmikameran mv-suotimia, ja filmin rakeisuutta. Mielenkiintoinen kamera, johon pitää tutustua paremmin kunhan käyttäjäkokemuksia alkaa olla saatavilla.

En ole tilaamassa Pen-F-kameraa, tai siirtymässä digiin, mutta siihen on tultu tässä blogissa, että on hetkeksi pysähdyttävä pohtimaan asiaa. Katukuvaus antaa minulle mahdollisuuden hifistellä filmikuvauksen kanssa, ja pitää vanhaa taitoa yllä. Filmien kanssa puuhastelu kehityksineen ja skannauksineen, on mukavaa puuhaa.

Mutta parin viime kuukauden aikana on välillä tuntunut, että filmikamera rajoittaa kuvaamista. Lähinnä kyse on siitä, että filmille kuvaamista tulee tehtyä niin vähän, että tunne on usein kuin keksisi pyörää uudelleen. 2000-luvun alkuvuosina ennen digikameroihin siirtymistä osasi valottaa filmiä juuri niin kuin halusi. Vaikka digiaikana kuvaamisen perusperiaatteet ovatkin samat, on ollut helppo tottua vapaaseen ISO-säätöön, kuvatun kuvan tarkastamiseen, digikameran tarjoamaan informaatioon… Yksinkertaisesti filmikuvaustaitoni on ruosteessa, ja näillä kuvausmäärillä se pysyykin tahmeana.

Olisiko digi sitten ratkaisu katukuvaamisen? Varmaankin kyllä ja ei. Se antaisi suuremman liikkumavapauden kameran käytön suhteen, ja toisi varmuutta kuvaamiseen. Mutta kääntöpuolella on pelko ajautua kuvaamaan turhanpäiväisiä ”ihmiset kävelee kadulla” -kuvia. Jos muutaman tunnin kuvausession aikana otan 20 kuvaa, joista lopulta 10 on kelvollisia, tämä tilanne ei muutu digikameralla mihinkään. Ja tietysti filmi maksaa, kehitys maksaa jne. Mutta katukuvauksessa filmin hinta ei nouse esteeksi, kulutus ei ole niin suurta.

Ilmassa on ehkä pientä (kamera)identiteettikriisiä. Ehkä olen yhä sillä näppäilijätasolla katukuvaamisessa, että kuuluu asiaan soutaa ja huovata eri välineiden välillä. Uskon kuitenkin, että lopulta oikeat välineet omalla tyylillä kuvaamiseen löytyvät. Ja tähän on vain yksi tie: kuvata ja kuvata. Kieltämättä kiinnostaisi myös päästä testaamaan Pen F -tyyppistä kameraa kadulla.

Näitä pohtien voikin alkaa kehittää tämän päivän filmisaalista. Helsingin keskustassa oli paljon ihmisiä liikkeellä, opin myös tänään vihaiselta torimyyjältä, että ”poliisin sivuilla” lukee ettei julkisella paikalla (kauppatori) saa kuvata ;).

Arkistot

One Comment

  1. 15.2.2016
    Reply

    Kyllä ne torimyyjät tietää parhaiten. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *