Helmikuun galleria

Helmikuun galleria on nyt lisätty portfolioon.

Helmikuu toi valoa katukuvaajan ankeuteen. Päivät pitenivät jo siinä määrin, että iltapäivisinkin oli mahdollista kuvata. Onnistuin järjestämään pari kuvauspäivää töiden ja muiden vapaa-ajan menojen lomaan, ja tämä näkyy heti kuvissa. Kaikista tärkeintä olisi kuvata säännöllisesti, oikeaan mielentilaan pääsy vaatii aina hetken, mitä epäsäännöllisempää kuvaaminen on, sitä hankalampaa on päästä alkuun.

En osaa täysin selittää mitä oikea ”mielentila” tarkoittaa. Yleensä kaduilla ja keskustassa liikkuu määrätietoisesti tarkoituksena (kiirehtiä) johonkin tiettyyn paikkaan. Kun lähdetään kuvaamaan, pitäisi päästä moodiin missä ei ole kiire mihinkään, ajelehditaan vain kiireisten ihmisten seassa pitkin katuja. Mutta kuitenkin samaan aikaan tarkaavaisuuden pitää olla huipussa, ja ympäristön havainnointi jatkuvaa.

Helmikuun kuvista ei nouse esille mitään selkeää teemaa, tai uutta ideaa. Huomaan kuvaavani paljon erilaisia heijastuksia yms. Katsotaan mihin tämä johtaa, tuleeko heijastuskuvista minulle ”tavaramerkki”.

Kameratilanne elää koko ajan. Tein jälleen viikonloppuna Kuva&Kamera-messuilla hankintoja. Päivitän kamerakalustoa ja käyttökokemuksia tulevissa blogimerkinnöissä. Älkää siis olko huolissanne, uusia blogimerkintöjä on tulossa, eiköhän tämäkin blogi herää henkiin yhdessä kevätauringon kanssa.

Arkistot

4 Comments

  1. 13.3.2015
    Reply

    Hienoja heijastuksia! Itsekin olen viimeaikoina kuvannut enemmän heijastuksia ja leikkinyt varjoilla. Kuvaaminen alkaa taas maistumaan ihan eri tavalla kun alkaa olemaan valoisaa. Talven pimeys tuntui kestävän aivan liian pitkään ja se kyllä heijastui omaan kuvaamiseen.

    Itsellänikin on joskus vaikeuksia päästä alkuun, mutta olen keksinyt pari kikkaa, jotka ainakin itselle tuntuu toimivan hyvin:

    Ensimmäiseksi pyrin aina inspiroitumaan muiden kuvista ennen kadulle lähtöä. Katselen muutamien suosikkien kuvia ja saatan pikaisesti silmäillä Flickr:stä/Tumblr:sta katukuvia.

    Toinen, tärkein vaihe, on ottaa se ensimmäinen kuva. Jos miettii liikaa, menee helposti ”lukkoon” eikä siitä enää pääse niin helposti pois. Yleensä otan kuvan ensimmäisestä vastaantulevasta ihmisestä, suoraan edestä, päin näköä, sen enempää miettimättä. Pyrin vielä ottamaan sen niin, että minut myös huomataan. Tämän jälkeen yleensä vapautuu jännityksestä sen verran, että myös kuvaaminen vapautuu.

    Kolmantena tekijänä on musiikki. Tämän olen vasta hiljattain todennut itselleni toimivaksi. Kuuntelen rentoa, instrumentaalista trip hoppia/downtempoa (Bonobo on törkeän kova artisti tähän hommaan), jonka avulla pääsen oikeaan mielentilaan. Musiikkia tosin kuuntelen yleensä vain silloin kun haluan ottaa kuvia tarkkailijan roolissa. Jätän musiikin pois, jos tarkoituksena on kuvata ihmisiä läheltä ja niin, että minut huomataan. Helpompi jutella ihmisten kanssa kun kuulee jotain. 😉

    Toki ajalla on myös suuri merkitys kuvaamiseen ja tietyn flown saavuttamiseen, kuten tuossa totesitkin. Pyrin itse ihan vähintään kahden-kolmen tunnin sessioihin. Ehtii kuvata ja käydä välissä juomassa torilla kahvit.

    • Juha
      17.3.2015
      Reply

      Hienoja kuvia onm sinullakin sivuillasi. Mukavaa huomata, että meitä on muitakin vaeltelemassa kaduilla.

      Olen samaa mieltä, että jännitys pitää saada laukaistua mahdollisimman nopeasti. Minäkin pyrin ottamaan ensimmäisen kuvan mahdollisimman nopeasti. Kokonaan oma lukunsa on sitten esim. työmatkoilla otetut yksittäiset kuvat, pyrin siihen, että kamera on aina mukana laukussa.

      Minä en juuri kuuntele musiikkia liikkuessani, mutta hyvä koe oikean rennon mielentilan saavuttamiseksi on esim. mennä ruuhka-aikaan Stockmannin eteen seisomaan paikoilleen kameran kanssa. On aika kova testi helsinkiläiseen hektiseen menoon tottuneelle vain seisoa ja pyöriä pientä ympyrää kameran kanssa ihmisten kiirehtiessä ympärillä.

      Aikaa on hyvä varata riittävästi. Sitten kun homma alkaa sujua, ei ajan kulumista huomaa, ainakaan muusta kuin kipeytyvistä jaloista. Mutta aina välillä voi istua alas levähtämään, käydä kahvilla, syömässä jne. Vietin viime lauantaina keskustassa kuusi tuntia kameran kanssa, ja loppupeleissä tuo aika ei tuntunut missään.

  2. 20.3.2015
    Reply

    Pidin eniten kuvista 2,3 ja 5. Heijastukset ovat hyviä ja ne tuovat kuviin monesti mielenkiintoisia tasoja ja ulottuvuuksia. Täytyypä itsekin ottaa heijastukset seuraavaksi listalle, nyt kun olen viime aikoina kuvannut lähinnä varjoja. Ja myös monivalotukset.

    Pääsin muuten itsekin katukuvaajan tähtäimeen viime viikolla. Ainakaan vielä en ole törmännyt omaan pärstääni missään nettigalleriassa. Kuvauspalkkioksi sain hymyn. 🙂

    • Juha
      24.3.2015
      Reply

      Monivalotuksia olisi mielenkiintoista kokeilla, pitäisi vain uhrata yksi filmirulla kokeilemiseen nykykalustolla. Jännityksellä odotan milloin tällainen isokokoinen mies pätyy kameransa kanssa johonkin blogiin tai FB-seinälle :D. Minullakin on tapana palkita hymyllä, jos kuvauskohde huomaa tulleensa kuvatuksi. Ja katusoittaja piti palkita eurolla kun olin häntä aikani tähtäillyt…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *