Kameratarinaa

Blogin hiljaiselon piti päättyä jouluna, mutta joku unohti siirtää otsikkokuvia mediakirjastoon ennen maalle karkaamista. Postaukset jäi siis tekemättä. Uskon, että tämä blogi tulee elämään kausiluonteisesti. Kun kuvaaminen on vähissä tähän aikaan vuodesta, on blogissakin hiljaisempaa. Mutta, blogit joissa valitetaan sisällön puutteesta ovat ikäviä, asiaan…

Niin kuin aiemmin kirjoitin, on minulla on ollut kamerahuolia. Niin kuin aina, hyvä tarina on pitkä tarina.

Kun kesällä olin muutaman kerran kokeillut katukuvausta, ja homma alkoi kiinnostaa todella, päätin melko pian siirtyväni takaisin filmiin. Siihen oli monta syytä, mutta filmipäätöksen jälkeen aloin pohtia kalustoa. Katukuvauksessa ei minun mielestä tarvita valtavaa kalustomäärää. Mitä pienemmällä laukulla ja tavaralla pärjää, sitä parempi. Tällä ajatuksella aloin tutkia mittaetsinkameroita järjestelmäkameroiden sijaan.

Valikoima on tietysti huima. Voisi vaikka valita Leica M6:n ja siihen laadukkaan 35mm objektiivin. Jokainen voi käydä Ebaysta katsomassa miten ihanan kallista se olisi. Mutta ehkä liian kallista tähän harrastuksen vaiheeseen. Pyörittelin monelaisia kameravaihtoehtoja, mm. Yashica Electro 35 oli yksi vaihtoehto. Lopulta löysin ja ihastuin kameraan josta minulla ei ollut aiemmin mitään tietoa.

Canonet QL 17 GIII vaikutti hintalaatusuhteeltan juuri sopivalta. Ollaan ikuisesta Nikon vs. Canon -taistelusta mitä mieltä tahansa, olen aina kuvannut Canonilla, joten merkkikin oli sopiva. Canonet oli tuotannossa 1960-70-luvuilla, QL III on tuotannon viimeinen malli. Huollettujen kameroiden hinnat pyörivät nettihuutokaupoissa noin reilussa 100 eurossa.

Aikani Ebayta selattuani päädyin ostaam heti kaupalla Canonetin Ranskasta. Tätä edelsi kirvelevä viime sekunnin tappio huutokaupassa toisesta yksilöstä. Sain ostokseni käsiini kesäloman aikana, ja ensimmäiset filmirullat meni ihmetellessä mittaetsinkameran sielunelämää. Canonetissä on monta juttua joista pidän. Tarkennus on nopeaa, filminsiirtovivun ja rungon väliin saa peukalon, jolloin filmin siirto käy nopeasti jne.

Stoppi tuli sitten Kauppatorilla. Laukaisimen painallus ei saanut aikaan mitään toimintaa kamerassa. Netin lueskelun jälkeen selvisi, että sulkimen jumiutuminen on normaali vaiva tämän ikäisissä kameroissa. Luovuin yrityksistä avata kamera sulkimen puhdistusta varten, se ei ole Canonetissa mitenkään helppoa.

Kiikutin kameran huoltoon. Sulkimen puhdistus onnistuisi, hinta-arvio n. 100 euroa. Hetken aikaa mietittyäni satuin kysymään olisi huollon vaihtolaitehyllyssä samanlaista kameraa. Ja olihan siellä näyteikkunassa Canonet 17 QL GIII. Ja vielä tyylikäs mustarunkoinen sellainen. Välirahasta päästiin sopimukseen, Ranskan Canonet jäi huollolle ja minusta tuli mustan omistaja.

Kuvailin tällä kameralla marraskuun puolivälin tienoille, kunnes se lopetti toimintansa Rautatientorilla. Takuuhuollettu laite kun oli kyseessä, vein sen takaisin huoltoon. Diagnoosi oli, että kameran sai kuntoon, mutta laukaisukoneisto oli niin kulunut ettei sen toimintavarmuudesta ollut takeita. Kaikesta päätellen kameralla on kuvattu entisessä elämässään paljon. Pidän erityisesti kameran ulkonäössä messingistä joka kurkkii esiin rungon kulmista mustan maalin alta.

Asiaa palloteltiin pari viikkoa, ajatuksena vaihtaa kamera toiseen Canonetiin. Lopulta huolto päätyi vaihtamaan mustarunkoiseen koko laukaisukoneiston toisesta kamerasta, ja sain ”mustan paholaiseni” takaisin juuri ennen joulua. Olen kuvannut kameralla nyt kaksi rullaa, ja täytyy sanoa, että hyvältä tuntuu. Laukaisu on aivan erilainen kuin ennen huoltoa. Ja musta runko näyttää edelleen tyylikkäältä silmääni. Toivottavasti meillä on edessä lukemattomia yhteisiä filmirullia.

Juuri huollosta haettu Canonet valmiina uusiin koitoksiin
Juuri huollosta haettu Canonet valmiina uusiin koitoksiin

Ja eihän tässä tietenkään kaikki. Syksyllä ostin myös Petri-merkkisen mittaetsinkameran, mutta palataan siihen joku toinen kerta…

 

Arkistot

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *